Ne ihanan kamalat messut!

Se tunne, kun ilmoittaudut messuille näytteilleasettajaksi, on aika sanoin kuvaamaton. Ensimmäisenä ajatuksena innostus, sillä uusia ideoita alkaa pursuta, mitä valmistat messuille. Seuraavaksi ehkä epätoivo, sillä et ehdikään saada kaikkea valmiiksi tai ainakaan niin paljoa kuin olit ajatellut ehtiväsi tehdä, vaikka aikaa valmistautumiseen on ollut parhaimmillaan useita kuukausia.

Hyllyt puolityhjiä messuille pakattujen tuotteiden jäljiltä ja koreja sekä laatikoita pitkin poikin puodin lattioita.

Näin tarvikemyyjänkin ominaisuudessa joudut punnitsemaan mitä tarvikkeita ja lankoja tilaat messuille ja ottamaan myös tietoisesti riskejä sen suhteen, sillä koskaan et voi olla varma, mitä myyt tällä kertaa. Seinäjoella myyt eri tuotteita kuin Kuopiossa tai vaikka Leppävirralla, sillä siellä olimme edellisen kerran messuilla toukokuussa ja Kässämessut Leppävirralla tapahtuma kirvoitti jälleen tämän ajatusten ja tunnetilojen myrskyn valmistautumisessa ja ajattelin, että nyt jos koskaan tämä pitää yrittää pukea sanoiksi tänne blogin puolelle.

Kuvaa messuosastolta, koko 4 neliötä.

Kokonaisuudessaan messut ovat aina ihana asia, on hienoa että on tahoja, jotka niitä jaksaa järjestää kerrasta toiseen ja käsityömessuja onkin mukavasti ympäri Suomen. Mutta se työ näytteilleasettajan osassa olevalle voi todellakin olla ihanan kamalaa. 

Omalta osaltani teippasin lattiaan varaamamme messupaikan koon ja varioin erilaisia järjestyksiä, miten tuotteet mahtuvat esille ja millaisissa kalusteissa. Meillä on kevyitä hyllyjä ja telineitä myymälässämme, jotka toimivat myös messuosastolla tarpeen vaatiessa. Samalla hieman arvioin minkä verran voimme ottaa mitäkin tuotteita mukaamme messuille. Näiden jälkeen sovitellaankin tavarat farmariauton peräkonttiin ja takapenkeille penkkien kaatamisen jälkeen vietäväksi messupaikalle.

Viimeksi messuilla mukanani oli meidän ikioma puotimummeli ja poistuessamme messupaikalta totesin hänelle, että "nyt tiedän mitä hyötyä oli pelata tetristä lapsena" kun sovittelin tavaraa farkun perälle.. :D Messuilta poistuessamme seurasin myös selkeästi kokeneempien messuilijoiden taktiikoita ja systeemejä ja sitä millä tarkkuudella ja varmuudella tavarat pakattiin ja pinottiin autoihin. Monella oli pakettiautoja, jonne mahtui vaatteita rekkien kanssa ja muovilaatikoita pinottuna todella näppärästi. Ja se nopeus, millä kaikki tapahtui, oli ihailtavaa. Kerran meilläkin oli pakettiauto vuokrattuna messureissulle, mutta silloin olimme liikkeellä etäämmällä, messujen kesto oli kolme päivää ja osasto oli isompi. Nyt kävimme kotona nukkumassa, joten tarvittaessa olisi voinut viedä täydennystä toiselle messupäivällä, kuten sitten veimmekin. Kauempana käydessä tällainen ei ole mahdollista, joten isompi auto on hyvä, niin saa kaiken tarvittavan kerralla paikanpäälle.

Loppuun todettakoon, että riittävällä suunnitelmallisuudella ja organisoinnilla selviää messujärjestelyistä näytteilleasettajan roolissa ja kokemus tuo varmuutta siihen mitä, miten ja kuinka paljon mukaan. Toivottavasti mekin opimme tähän jossain vaiheessa.. :`D Messujen jälkeen näyttää ensimmäisenä päivänä puodilla lähes samalta, kuin lähtiessä; tavaroita hujan hajan koreissa ja hyllyjä tyhjänä. Päivän tai kaksikin saattaa mennä ennen kuin kaikki tavarat löytävät takaisin paikoilleen.

 Ja messujen jälkeen olen sanonut että ei ikinä enää.. Mutta katsotaan pysynkö päätöksessäni tälläkään kertaa... :D